Kaksi rakentajaa; Matt. 7:24-29

Jeesuksen vertaus kahdesta rakentajasta on hänen ehkä tunnetuimman, yksittäisen puheensa loppusanat. Eli Jeesuksen vuorisaarna päättyy tähän vertaukseen. “Joka kuulee nämä minun sanani...” viittaa siis juuri kuultuun vuorisaarnaan. Jeesus on opetuslapsineen vuorella ja vuoren tuntumassa lienee ollut Jeesuksen puheita kuulemassa myös muita ihmisiä, Israelin lapsia, kansaa ja lainoppineita.

II Vertauksen avausta

Kaksi rakentajaa vertaus on ehkä yksi tunnetuimmista Jeesuksen vertauksista ja ainakin itse muistan kuulleeni tämän ensimmäisen kerran jo joskus alle kouluikäisenä, kun olen silloin tällöin sunnuntaisin päätynyt Kankaanpään kylillä järjestettyihin pyhäkouluihin. Varmasti moni teistäkin on samalla tavalla kuullut tämän. No jos nyt paikalla sattuu olemaan joku, joka kuulisi tämän ensimmäistä kertaa, niin eipä mitään hätää. Tämä teksti on innostava, vaikka se inhimillisessä mielessä kuluneelta tuntuisikin. Ja ihan näin aluksi, puretaan osiin ja selitetään, mistä tässä vertauksessa oikein on kyse.

Jeesuksen sanojen kuuleminen on rakentamista.

Kun Jeesus puhuu hänen sanojensa kuulemisesta, niin hän viittaa sillä rakentamiseen. Oli kyseessä sitten tämä vuorisaarna tai jokin muu Jeesuksen opetus. Jeesuksen opetuksen kuuleminen on rakentamista.

Rakentaminen tehdään jo tätä elämää varten, mutta myös kuolemaa ja tilintekoa varten.

Talon rakentaminen ja sen päämäärä voidaan nähdä tässä vertauksessa kahdella tavalla. Helpommin tästä tekstistä pompsahtaa esille talon rakentaminen elämän ja elämisen muodossa. Miten rakennus pysyy pystyssä elämän ajan, ja tämä on hyödyllinen näkökulma tästä vertauksesta, ja sitäkin me kohta tutkimme. Mutta tämä vertaus menee vielä syvemmälle, Jeesus tahtoo ottaa esille myös kuoleman ja tilinteon hetken. Sanahan tulee olemaan iankakkisesta olemassa, siksi myös Sanaan juurtuminen ja perustautuminen on iankaikkista. Ja tämä on elintärkeää, kun mietitään viimeistä vihollista, kuolemaa.

Kalliolle rakentaminen on Jeesuksen sanan mukaan tekemistä, hiekalle rakentaminen ei.

Vertaus päättyykin siihen, että ymmärtäväisen miehen talo kesti hyvällä perustuksella –– kun taas tyhmän miehen talo sortui, “ja sen sortuminen oli suuri”. Tämä herättää kuulijassa kysymyksen siitä, olenko itse tuolla perustuksella, joka kestää? Ja mistä sen voi tietää? Molemmat rakentajat kuitenkin kuulivat sanan… Mutta vain toinen selvisi.

III Molemmat kuulivat ja rakensivat

Jeesus on käskenyt sanaa opetettavan koko maailmassa.

Jeesuksen sanan kuulemiseen liittyvissä vertauksissa mielenkiintoinen puoli on usein siinä, että kaikki kuulevat Jumalan Sanan. Jumalan lähetystehtävän yksi olennainen asia onkin siinä, että: “Evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Mt 24:14. Jeesus myös sanoo: “Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Mt. 28:19. Jeesus ei siis näissä vertauksissa milloinkaan anna sellaista oljenkortta tai mutkaa, että mikäli nyt jos kuitenkin jää Sana kuulematta… Vaan, tässä rakentaja-vertauksessakin huomataan, että molemmat miehet kuulivat sanan ja rakensivat. On Kristuksen kirkon tehtävä toteuttaa Jumalan missiota. Kukaan ei voi sanoa viimeisellä tuomiolla, “no enhän minä voinut tietää, kunnei kukaan kertonut...”.

Rakentaessa pitää monesti kieltää itsensä.

Molemmat miehet siis kuulivat ja rakensivat, mutta vain toinen rakensi sen Sanan mukaan, jonka Jeesus oli julistanut. Tämä tosiseikka väkisinkin osoittaa meille, että Sanan varaan rakentaessa ja Jumalaan uskoessa, joutuu monesti kieltämään itsensä. Tarkoitan, että kun niitä rajuilmoja kestävän talon perustuksia kaivetaan, niin silloin pitää olla todella valmis kaivamaan sinne peruskalliooon saakka. Vaikka löytäisit itsestäsi niin suuren ja vakaan kivemurikan, että sen varaan voisi rakentaa talonsa ja elämänsä –– niin älä tee sitä, sillä lopulta ne irtonaiset, isotkin kivenmurikat ovat iankaikkisuuden kannalta kuin vain hiekkaa. Sekä Jeesuksen ajan, että meidän nykyisen aikammekin ihmisillä on kiusauksia rakentaa hiekalla, ja olla kuulematta Jeesusta.

Miten se onnistuu juutalaiselta (hiekka ja temppeli)?

Jeesuksen ajan juutalaisille, ja miksei nykyisillekin, oli hankalaa ottaa nämä Jeesuksen sanat todesta. Hehän olivat ja ovat Jumalan omaisuuskansaa. Mitä heille voisi sattua? Mutta ehkäpä tässä juuri piilee se juutalaisten ja lainoppineiden probleema. Voivatko he lopulta varata iankaikkisuutensa itsensä varaan? Vai onko tilanne, niinkuin Jeremia profetoi VT:n lukukappaleessa: “Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: ‘Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!” Jer 7:4 . Tietysti jos sulkee silmänsä ja hokee tätä mantraa, voi ehkä onnistua itselleen valehtelemisessa. Mutta Jeesus haluaa varoittaa juutalaisia tästä. Raamatussa Israelin lasten lukumäärää verrataan usein hiekanjyvien lukumäärään. Ehkä tämäkin viittaa siihen, ettei tälle hiekalle voi rakentaa. Sekä juutalainen, että pakana tarvitsee itselleen pelastuksen Jeesuksen Kristuksen kautta.

Miten se onnistuu tämän päivän ihmiseltä (ylpeys ja tieto)?

Modernia ihmistä taas ei ehkä suoranaisesti kiinnosta, millaisen nimen Jumala hänelle antaa, koska Jumalaan uskominen voi useinkin vaikuttaa hyvin alkeelliselta. Mutta löytyyhän Jeesuksen opetuksesta paljon sellaista, josta voi ottaa opiksi, kunhan ihan kaikkea ei tarvitse nielaista ja toteuttaa. Tässä ei juutalaisten tavoin vedotakaan siihen, mihin ryhmään kuulutaan, vaan yksittäinen ihminen vetoaa omaan sydämeensä ja sen mielihaluihin.

No, oli niin taikka näin, Jeesuksen sanat voi kuulla monella tavalla ja niiden kuulemisen jälkeen voi rakentaa monella tavalla. Mutta näistä sanoista ja opetuksista muodostuu vain yksi Totuus ja on vain yksi tapa rakentaa oikein. Uskoa Jeesuksen Kristukseen. Hänen vertauksensa ei siis pääty tähän rakentamiseen, vaan nyt jatketaan tarkastelemalla rajuilmoja ja myrskyjä.

IV Molemmat joutuivat myrskyyn

Siinä missä sekä ymmärtäväinen, että tyhmä mies molemmat kuulivat sanan ja rakensivat –– he myös molemmat joutuivat lopulta myrskyn silmään.

Elämän varrella tulee vastaan monenlaista, Jumala sallii myrskyt niin viisaalle kuin tyhmällekin.

Jumala sallii myrskyjen tulla niin ymmärtäväisten, kuin tyhmienkin kohdalle. Älä milloinkaan luota sellaiseen Jumalan Sanan julistukseen, joka lupailee sinulle tässä syntiinlangenneessa ajassa pelkkää hyvää eikä yhtään myrskyjä. Totta kai me saamme rukoilla Jumalaa, ettei hän langettaisi meille vahinkoa ja onnettomuuksia. Joskus voi jopa tapahtua ihme, että jokin onnettomuus tai sairaus menee ohitse. Mutta Jumalan voi sallia niiden myös kohdata meitä, ja Kaikkivaltiaana ja kokonaisuuden hallitsijana hänellä on myös syynsä meitä kohtaaville ongelmille, vaikka me emme niitä itse ymmärtäisikään.

Mikään ei estä Jumalaa lähettämästä kovempaa myrskyä uskovalle.

Ehkä sinunkin elämässäsi on ollut joitakin sellaisia myrskyjä, joita et voi itsellesi järjellä selittää. Tai jos yrität, niin lopputuleman on pakko olla: “Jumala ei välitä...” tai “Jumalaa ei voi olla olemassa...”. Nämä ovat sielunvihollisen valheita. Itseasiassa tämä kuulemamme evankeliumi ja Jeesuksen sanat antavat jopa ymmärtää, että Kristus-kalliolle perustettu elämä ja talo voi kohdata vielä suurempia myrskyjä, kuin hiekalle perustettu. Suomeksi nämä kohdat on käännetty näin: kalliolle perustettua taloa vastaan ‘syöksyivät’ tuulet… mutta hiekalle perustettua taloa vastaan ne tuulet ‘syöksähtivät’. Ero on pienen pieni, niin myös alkukielessä. Mutta merkitys on suuri. Siinä missä hiekalle perustettu talo hajoaa jo pienestä myrskytuulesta, niin kalliolle perustettu talo seisoo pystyssä, vaikka taivaalta alas painuvat syöksyvirtaukset löisivät sitä vastaan, sellaiset virtaukset joiden vauhti voi pahimmillaan olla jopa 50m/s.

Viimeinen myrsky kohtaa jokaisen: kuolema ja tilinteko.

Jeesuksen viesti on valtavan lohduttava. Eli kun sinulla on Kristus-usko, se kestää mitä vain. Ja tätä Jeesus ihan oikeasti tarkoittaa. Meillä on lähihistoriasta kamalia esimerkkejä säistä, jotka ovat tehneet suurta ajallista tuhoa. Esimerkiksi maavyörymä Norjassa, joka vei kokonaisen kylän mukanaan. Tai nyt Sakassa riehuneet tulvat. Tai Ouluun osunut syöksyvirtaus muutama viikko sitten. Me saamme rukoilla ihmisten puolesta, joita nämä onnettomuudet ovat kohdanneet. Ja me saamme myös kiittää Jumalaa, että hänessä meillä on perustus, joka kestää kaikki myrskyt.

Ja viimeisimpänä myrskynä ja vihollisena ihmistä kohtaa kuolema. Ja se on monesti pelottavampi kuin mikään sääilmiö; pimeä, tuntematon ja kylmä. Sitä ennen voi joutua olemaan vielä ajallisissa myrskyissä, jos joutuu taistelemaan vuosia vaikkapa syöpää vastaan tai jotakin muuta. Mutta vertauksellaan Jeesus osoittaa, että uskossa häneen se perustus oikeasti on niin syvällä ja vahva, että niitä perustuksia pitkin saat kulkea tästä ajasta iäisyyteen turvallisesti, pelotti se sinua itseäsi miten paljon tahansa.

V Vain ymmärtäväinen kesti

Vertauksessa vain ymmärtäväinen mies kesti viimeisenkin vihollisen. Se ei ollut miehen omaa ansiota, vaan hänen, joka uskon herättää ja lahjoittaa Sanansa välityksellä. Kiitos ja ylistys kuuluu siis Jeesukselle.

Mitä on olla sanan varsinaisessa mielessä ymmärtäväinen tai tyhmä?

Ehkäpä Jeesus siksikin kutsuu miestä ymmärtäväiseksi, eikä niinkään viisaaksi. Viisaus on Jumalan sanassa. Lyhyen elämänsä aikana ihminen ei milloinkaan voi oppia Jumalan Sanaa niin läpikotaisin, että tulisi yhtä viisaaksi kuin Jumala. Mutta ei meidän tarvitsekaan, sillä kastettuina olemme täysin osallisia tuosta viisaudesta ja saamme Herran itsensä kutsumaan meitä jopa ymmärtäväisiksi.

Onkin mielenkiintoista, että hiekalle rakentajaa Jeesus sanoo suoraan tyhmäksi. Ja kyllähän Jeesuksen kuulijatkin tämän ymmärsivät. Kuka ihan oikeasti rakentaisi talon hiekalle? Ei kukaan ole niin tyhmä! Kun Jumalan suusta jotakuta sanotaan tyhmäksi, niin se laittaa miettimään. Sehän tarkoittaa tyhmyyttä siinä sanan varsinaisessa merkityksessä mitä tyhmyys on. Ja tämän vertauksen mukaan varsinainen tyhmyys on sitä, että Jeesuksen sanat kuullaan, mutta niitä ei uskota. Kiitos Pyhälle Hengelle, että hän on Jumalan sanan kautta tehnyt meistä tyhmien sijaan ymmärtäväisiä –– ja rukoillaan tätä Pyhän Hengen ihmettä myös niille, jotka tämän vertauksen mukaan vielä ovat tyhmiä.

Minkä olon Jeesuksen loppukaneetti jättää kuulijoihin?

Jeesus siis päättää vertauksensa ja koko vuorisaarnansa näihin sanoihin, sanoihin tyhmästä rakentajasta. Se varmasti jätti ja jättää kuulijoiden mieleen kysymykset.. Olenko minäkin tyhmä? Mille perustukselle minä olen rakentanut? Ja tämä taisi olla Jeesuksen tarkoituskin.

VI Kirkon usko, oppi ja opetus

Me olemme nyt tarkastelleet Jeesuksen vertausta monesta eri kulmasta ja huomanneet, että usko Kristukseen on kestävällä perustuksella seisomista, kuolemankin yli. Lopuksi voisimme vielä katsahtaa kysymykseen; mistä sitten tietää, että onko uskossa Kristukseen?

Jumalan Sana on kuin kallio ja ollut sitä aina.

Jumalaa ja hänen sanaansa verrataan Raamatussa usein kallioon. Ja tämä vertaushan auttaa meitä ymmärtämään, mistä on kyse. Se on jotakin kestävää, muuttumatonta jne. Kun Pietari tunnusti Jeesuksen Kristukseksi, Jeesus sanoi, “Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani”. Mt 16:18. Kristuksen kirkko on siis rakennettu Sanan kalliolle, joka voidaan lyhentää uskontunnustukseen: “Jeesus on Kristus, Elävän Jumalan Poika.” Mt 16:16. Kristuksen kirkossa ja siihen liitettynä, sinä siis olet tällä vahvalla kalliolla. Sinut on kastettu tähän yhteyteen. Pyhä Henki edelleen herättää sinussa synnintunnon ja saat aina palata anteeksiantamuksen armon yhteyteen. Pyhällä ehtoollisella saat nauttia Kristuksen ruumiin ja veren syntien anteeksiantamiseksi. Tällä kalliolla voit olla varma, että olet uskossa, vaikkei se itsestä siltä tuntuisikaan. Kyse onkin Kristuksesta ja siitä, että hän rakentaa ja sinä saat vastaanottaa.

Kirkko ei poikkea Jumalan Sanasta, vaan on sillä perustalla.

Kalliolle perustetulle Kristuksen kirkolle on elintärkeää aina palata Jeesuksen sanoihin. Aina uudelleen kuulla, mitä Jeesus sanoo. Vain silloin tehdään, kuten ymmärtäväinen mies. Kirkko lakkaa olemasta kirkko silloin, kun se ei enää rukoile Pyhältä Hengeltä ymmärrystä ja viisautta, tyhmyyttä vastaan. Ja tätä mekin olemme tänään rukoilemassa ja vastaanottamassa, että Herra saa ruokkia meitä kalliolla, omalla Sanallaan.

Kirkon yhteinen usko kertoo millainen kallio on, sitä saamme nyt ylistää!

Sanan kalliolla, turvallisella perustuksella, Jumala pitää meistä huolta, kuolemankin yli. Meillä on yhteinen, luja ja muuttumaton usko, joka on ilmaistu ja sanoitettu esimerkiksi kirkon vanhoissa uskontunnustuksissa, joilla kirkkopyhästä toiseen saamme ylistää Jumalaa ja jotka ihanalla tavalla aina piirtävät meidän eteemme sen, millainen se kallio, jolle meidän perustuksemme on laskettu. Amen.

Mika Tervakangas, Oulussa, 22.7.2021

Teemoja, joita tekstistä nousee esille:

Usko: sanojen mukaan tekeminen on uskomista

Kirkko: kirkon usko on varattu kalliolle

Se on Jeesuksen uskoa – joka yhä edelleen hämmästyttää ja lyö paikaltaan ihmisten luuloja itsestään

Kirkon oppi on Jeesuksen oppia

Rakentaminen: on itsestäänselvää, ettei kukaan rakenna hiekalle

Hiekka on usein kallion lähellä

Hiekkaa on paljon, voi verrata Israelin lapsiin

Jeesus on kallio, Pietari kivenlohkare – ihmisen ja pastorin varaan ei voi uskoansa varata

Sää: myrsky voi tulla milloin vain, kenelle vain

Uskova voi kohdata jopa isompia myrskyjä kuin ei-uskova, Jumalan sallimuksesta

Elämä ja kuolema: perustus pitää olla juurtuneena kuolemankin yli, iankaikkiseen elämään

Kuolema on viimeinen myrsky, jonka jokainen kohtaa – eikä silloin ole myöhäistä ankkuroitua uskossa

Opetus: milloinkaan ei saa poiketa Jeesuksen opetuksesta

Aina on kiusaus keskittyä vain omiin mieliaiheisiin – kirkkovuosi ja juhlapyhät ovat hyvä apu

Raamattu on yksi kokonaisuus, josta muodostuu vain yksi oppi Kristuksessa

Dispositio:

I Johdanto tekstiin

Missä ollaan? Mistä puheesta on kyse? Ketkä kuulevat?